Laskeuduin alas Dumarin hiljaiselta vintiltä, jossa olin juuri käynyt ihailemassa auringonlaskua Larun vesitornin taakse. Kohtasin Suomen Pankin puistossa naispuolisen kolleegani, jonka kanssa jaoimme hetken kokemuksiamme menneestä päivästä. Kävimme istuskelemaan vanhan postin ja alkavan illan varjoisille rappusille.
Hän kertoi seuranneensa koko illan epäilyttävää liikehdintää kaikkialla kaupungissamme. Joukot liikkuivat mitä kummallisimpiin paikkoihin rakkaassa Stadissamme. Pian hän alkoi ymmärtää, että kyseessä oli jengiä jostain uudesta alakulttuurista. Napattuaan pari hiippailijaa keskustan vanhan pelastuslaitoksen liepeiltä kiinni, alkoi tiukka tenttaus oudoista tavoista. Ilmi tuli uusi harrastus ... ... geokätkeily....?
Kolleega oli asiasta todella innoissaan, mutta minä en! Tyhmää sellainen salassa hiippailu kaupungin varjoissa, salassa nurkkiin tuijottamista, jotta kukaan ei vain huomaisi - hah! Kuka nyt sellaista jaksaisi touhuta. Vilkuillaan GPS kourassa keskellä teksteissä kuvattua aluetta ja ollaan kuin kuka tahansa kaupunkilainen, mutta luimistellaan nurkkiin kurkkien - heh todella noloa!
Jos kerran karttaan on merkattu, missä ne filmi purkit on, niin kyllähän ne löytyvät ilman erillisiä vehkeitäkin. Näin väitin!
Aamuaurinko nousi Dumarin takaa ja loi valtavan varjon Myllykallionrinnettä vasten. Lepakkomiehen seurassa kulki hänen musta Camunsa. Kivenkoloja pengottiin netin kautta saatujen vihjeiden perusteella. Kirkasta sinistä taivasta vasten erottui ne tummat pilvet, jotka harmistunut mieli loi ylleni. "Ei oo totta... ei ole mahdollista.. höh- miten voi olla näin!"
Ei löytynyt - siis GPS kauppaan.... ja löytyi... iloa ja kyyneleitä :')
"Harmistuneena menin Kaisaniemen Karttakauppaan arkiasussani. Luotin, missä on karttoja, siellä on oltava Gepsejäkin. Vaikka eihän se varmaa voi olla, koska kävin ensin Stokkalla, josta saa rahalla aina kaiken, vaan eipä saanutkaan (ihme juttu muuten)! Noo.. Kaisaniemessä oli ja sain heti asiantuntevaa palvelua osakseni ja eikun laitetta säätämään.
Jännitys kohosi ylläni kohti bussin katossa olevaa kattoluukkua, kun lähestyin uudella laitteellani saavuttamattomaksi kokemaani rastia. Voiko olla niin, että tämän avulla mokoma muovipurkki löytyisi kivenkolosta yhtään paremmin kuin ilman.
Ulos astuessani kaivoin povarista uuden GPS:ni ja tuijotin sen satelliitin hakemista... 4 ets... 6 ets... ja ping' se oli toimintavalmis jo 10 sekunnissa - upeeta :D Matkaa elämäni ensimmäiseen GEOKÄTKÖn löytymiseen 93 metriä - hui - tää kone tietää, missä se on! Sinne on matkaa vain 93 metriä.. Wau.. tällä koneella on todella tarkka vainu, missä purkki on.
Askel askeleelta metrit alkavat huveta ja minä kiihdyttämään vauhtia. Toisinaan tuntuu, että nuoli on hiukan levoton. Minä mietin, voisiko olla niin, että pitää vetää viitta ylle, jos vaikka joku on vaihtamassa rastipurkin paikkaa. Samassa tajusin, että eihän tämä mikään seurantalaite ole, vaan se nyt vaan on hiukan epävarma tuosta maantieteelisestä sijainnista, kun tieto leijailee satelliitista tuhansia kilometrejä alas.
5m... 4m... 3m... 2m... 1m.... 0m.... Mitääh!?! Näissä maisemissa olin ravaillut koko aamuauringon nousun ajan...? Miten se nyt löytyisi, kun ei silloinkaan???
Seison paikallani ja totean, että hiukan polvia notkistamalla saatan nähdä vieressäni olevien kivien lomaan... siis nöyryyttä ja alemmas... ja lopuksi polvilleen maahan - kurkistus.... ja..
SIELLÄHÄN SE ON!!! Noin kyynärän syvyydessä kivien välissä - JI HUU! - elämäni ensimmäinen GEOKÄTKÖn löytyminen - Jihuu!
Avaan nihkein käsin liukasta pakastepurkkia ollen ääriä myöten täynnä innostusta. Purkin sisus on täynnä aarteita eli joidenkin jättämää muovikrääsää ja pieni, siis liikuttavan pieni, vieraskirja. Laitan siihen innoissani oman kirjoitukseni - '24.4.2008 Lepakkomies', elämäni ensimmäinen Geolöytö!
Kostunut katseeni harhaili Myllykallionrinteillä ja kaukana keskustassa komeili laskevan auringon kultaama Dumari, muistuttaen, että kaikella kokemisellamme on merkityksensä."
Kätkön nimi on muuten Valtaistuin ja se sopii sukkiksissa juoksentelevalle viittamiehelle vallan mainiosti ensimmäiseksi rastiksi.
Valtakunnassa kaikki on hyvin. Jatkossa kertoilen uusien kätköjen löytymisestä lisää ja annanpa pienen vihjeen. Merkkini tulee vielä näkymään merkillisissä paikoissa ja kun näet sen, tiedät olevasi hyvin lähellä ;)
T:Lepakkomies
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti